27.03.2010 So Ra No Wo To 12 [FINAL] by Espe

Aisha ottikin sitten osumaa randomsotilaan luodista ja lakoaa tekemään kuolemaa hermoraunioilmeilevän Noelin eteen. Päärakennuksessa Hopkins yrittää samaan aikaan panna tosi ilkeitä suunnitelmiaan toimeen mutta Felicia uhkaakin tätä pistoolilla koska on niin rebelll. Hopkins bondageköytetään tolppaan ja Aisha tuodaan sisään Yuminan hoidettavaksi ja näyttää onneksi siltä että hän selviää. Felicia kysyy Hopkinsilta että mitä vittua tämä on ja Hopkins sanoo että Rooma täytyy tuhota eikä rauhanneuvotteluja tule koska on niin vitun paha ja kaksiulotteinen pahis heh heh käytti ihan Noeliakin hyväkseen laittamalla tämän korjaamaan jonkun paskan joka tappo törkeenä väkee ja Noel on että PANIIKKI-ILME PANIIKKI-ILME AAH AAH HYPERVENTILOIN DRAMAATTINEN MENNEISYYS.. Hopkins heitetään kellariin kuolemaan ja tyttöjen kymmenen numeroo liian isot moeunivormut on yhtäkkii piirretty ihonmyötäsiks ok kiva juttu animaattorit. Tää on iha päin helvettii piirretty ja animoitu muutenki kokoaja. Yumina kertoo Aishan version linnan neitosista olevan että he suojelevatkin ihmisiä wouu voi ei Hopkins pakenee on se aika epeli. Ulkona Kanata kuulee super_kuulollaan trumpettisignaalin taistelun lopettamiseksi ja kirmaa Kurehan kanssa kertomaan Felicialle, ja pian Yumina tulee sisään kertoen Hopkinsin paenneen. Ulkopuolella lempipahikseni suunnitteleekin hyökkäystä linnakkeeseen kymmenen minuutin sisällä, mutta Naomi ilmestyy kertomaan hänelle rauhansignaalista mutta Hopkins on että evvk haluun taistella ku oon niin paha *salamat lyö taustalla* josta ympärille kerääntynyt kylän väki suuttuu ja joutuu sitten vangituksi vastarinnan vuoksi. Kiva kahden framen syöntianimaatio Felicia. Noel rupee angstaamaan ja Yumina kertoo yhtäkkiä saamansa tiedon että ROOMALAISET HYÖKKÄÄ AAMULLA1 ja Kanata on sitä mieltä että heidän olisi lähdettävä pysäyttämään sota koska sehän käy varsin hilpeästi muutamalta keskenkasvuiselta tytöltä. Noel angstaa lisää mutta Aisha sanoo että ah annan sinulle anteeksi ja Noel ei angstaa enää. *tuijottaa Noelin kireitä housuja* Kurehallekki yritetää jotai hahmonkehitystä näköjää vääntää mut kiinnostaa liikaa Niinpä tyttäret hyppäävät Takemikazuchiin ja lähtevät matkaan. Loppujakso onki sitte rumien CGI-mechojen rymistelyy ja juoksua pitkin tannerta samalla ku ekan jakson nätti insert song soi taustalla ja kaikki sopii niin saumattomasti yhteen että ihan nyt kyllä. en osaa sanoakaan. Yumina kertoo samalla roomalaisten version Seizen tarusta, jossa taivaasta lähetettiin enkeli rankaisemaan ihmisiä. Enkeli kuitenkin haavoittui, mutta linnakkeen neidot pitivät hänestä huolta ja saivat avunantoaan vastaan kultaisen torven. Kyläläiset kuitenkin huomasivat enkelin ja sytyttivät tämän sekä neidot tuleen, jolloin enkelit täyttivät taivaan ja vittu saatana en jaksa kirjottaa. Hopkins kuoli. Kohta taistelu on alkamaisillaan roomalaisten ja helvetialaisten välillä mutta yhtäkkiä Takemikazuchi ilmestyy lagien kalliolta ja Kanata kiipeää sen päälle antamaan merkin lopettaa tulitus. Muut ovat kuitenkin perseestä eivätkä lopeta hyökkäystä joten Kanata päättää soittaa sen. sen. SORA NO WOTO -biisin jälleen ja maagisesti kaikki pysähtyvät kuuntelemaan koska näinhän tämä oikeassakin elämässä kävisi. Sitten saapuu juuri sopivasti Rio prinsessamekossa joka ei sovi hänelle sitten vittu ollenkaan ja ilmoittaa rauhanneuvotteluiden onnistuneen ja sota on ohi jee. Lopussa Rio vielä tulee hovista takaisin muiden tyttöjen luo asumaan joten kaikki hyvin loppu hyvin. -- HMMMMM mitenhän tätä nyt oikein ryhtyis purkamaan. Ensimmäisenä täytyy kyllä varmaan myöntää että tykkäsin tästä sarjasta pääpiirteellisesti ja oon ihan tyytyväinen että tuli katsottua, mutta tälläKIN kertaa taisivat ennakko-odotukset olla hieman liian suuret. Ja muutenkin on hauskempaa kirjoittaa paskoista jutuista kuin hyvistä joten tilitystä incoming Jos puhuisin ensin vaikkapa tästä visuaalisesta puolesta. Ensimmäisissä jaksoissa eniten iskivät lähinnä juuri nämä paljon screenittelemäni kauniit, värikkäät ja elokuvamaiset taustat joita ei yleensä taida animeissa juurikaan esiintyä, ja sarjan edetessä ne kehittyivätkin yhdeksi niistä syistä miksi jaksoin tätä enää seurata. Animaatio on pääasiassa hyvää ja väritkin hivelevät Miracle Trainin raiskaamia aistejani parhaalla mahdollisella tavalla, hahmodesigneistä ei löydy erityistä valitettavaa vaikkeivät ne todellakaan mitään mielikuvituksen riemuvoittoja hahmojen luonteisiin nähden ole. K-Onin piirtotyylin apinoinnista lienen jo valittanut tarpeeksi. OSTista ei oikeestaan jäänyt mieleen yhtään vitun mitään paitsi tämä ekassa sekä vikassa jaksossa kuultu insertsong josta tykkäsin sekä viimeisen endingin kitaranrämppäys.. kuka toi säveltäjä ees oli jaa Oshima Michiru Sarjan miljöö ja asettelu taisivat aiheuttaa itse kullekin päänvaivaa KRHMkuten minulleKRHM - päähenkilöt asuvat Helvetiassa, joka sijoittuu Sveitsin alueelle ja sen kieli on muutamista teksteistä päätellen ranska - alueella kuitenkin arkkitehtuuri muistuttaa Etelä-Euroopan maita vaikka talvet ovat hyvin lumisia ja kylmiä - alueella on ennen ollut japanilaista asutusta seifukutyttöineen - naapureina olevat roomalaiset puhuvat saksaa (???) ja näyttävät lähinnä intialaisilta - sarja paskoo maailmankartan päälle ja kehittää kokonaan omansa Mitä helvettiä oikeesti. Ei oo niin hankalaa kehittää joko kokonaan fiktiivistä tai oikeaa maailmaa mukailevaa konseptia tällaisen sekasotkun sijaan. Hahmoihin ei osaltani onnistunut kehittymään yhtään minkäänlaisia tunnesiteitä enkä erityisesti tykännyt pääviisikolle jaetuista kaavamaisista perusluonteista; löytyy danderea, tsunderea, deredereä ja damekkoa, jokaiselle jotakin etc. Ei sillä että kokonaan uusia hahmotyyppejä pitäisi alkaa kehittelemään mutta vähän yritystä nyt hei. Käsikirjoitus hahmojen osalta oli oikeestaan aika perseestä. Eväitä ties kuinka kiinnostaviin ihmisuhteisiin löytyi mutta vitun harmi ettei niitä sitten lähdetty kehittämään yhtään mihinkään tai ettei yksikään niistä ollut tippaakaan kiinnostava, Rion ja Felician välisessä jännitteessä tosin oli mielestäni potentiaalia mutta selvittämättähän sekin sitten jäi. Noelin yhtäkkinen persoonan rikkoutuminen oli aika luonnottomasti toteutettu, ja mitä vittua, tytön vuosien takaiset sotatraumat kuittautuvat yhden, muutaman päivän tunnetun vihollissotilaan anteeksiannolla? OKEI Sarjan käsikirjoituksesta saan hieman ristiriitaisia viboja, toisaalta nautin harmonisesta ja kauniista tunnelmasta mutta toisaalta jäin kaipaamaan jaksoilta sitä kliimaksia joka jäi vitun typerän "huumorin" sekä vakavuuden välillä palloilun alle. Hyvää jaksotilaa tuhlattiin aivan turhaan randomtyyppien epäkiinnostaviin STORY OF MY LIFE -seikkailuihin sekä VITUN VITUN KUSENPIDÄTTELYYN SEKÄ TISSIACTIONIIN sen sijaan että potentiaalista taustatarinaa olisi lähdetty valottamaan enemmän tai hahmonkehitykselle olisi annettu aikaa enemmänkin kuin yksi hahmo per jakso. Jokainen jakso aivan viimeistä myöten kulki liian löysästi, ei asettanut uusia odotuksia ja tuntui kahdenkymmenen minuutin sijaan kestävän ainakin kolme varttia. Ja se heh humoristinen tisseistä puhuminen ei muuten ole hyvää fanserviceä. Loppu jaksoi kiinnostaa yhtä paljon kuin kasa paskaa eikä eronnut mitenkään normaalista jaksosta muuten kuin tunnarien puuttumisella ja EBIG BIISIN länttäämisellä kohtaukseen joka ei sovi yhteen sen kanssa. So Ra No Wo Ton.. ... plussat: Kaunis visuaalinen toteutus, hyvä tunnelma sekä perusidea, kivat hahmot.. ... miinukset: .. joiden kohtalo ei kuitenkaan jaksanut kiinnostaa, puutteellinen käsikirjoitus, kliimaksittomuus. ... OP: Kalafina pelastaa biisillään ja on videokin ihan nätti.. lukuunottamatta sitä maailman pointittominta perseennäyttökohtaa ... ED: Itsenäisenä - ihan kiva ja hyvin tehty, sarjaansa liitettynä - VOI VITTU EI VIE SE POIS ... eli loppujen lopuksi: Ihan hauska mutta vajaaksi jäänyt sarja, joka ei oikein osaa päättää mitä vittua se tahtoo olla. Luultavasti ihan kelpo katsomiskokemus vähemmän kriittiselle sielulle joka ei sarjasta ensimmäisen kerran kuullessaan asettanut yhtä isoja ennakko-odotuksia kuin minä.