09.06.2011Sarja-arvio: Star Driver - Kagayaki no Takuto
by Misdre
|
09.06.2011 Sarja-arvio: Star Driver - Kagayaki no Takuto by Misdre |
  
Oikeasti oli tarkoitus tehdä tälläinen heti sarjan päätyttyä mutta kun on koko ajan jonossa noita viikottaisia jaksoja niin voi hepsunkeikkaa. No ihan sama! Ja tämä review on sitten tottakai vain minun henk.koht. mielipiteeni, ei mikään universaali totuus sarjan syvimmästä olemuksesta.
Star Driver on siis tuossa viime keväänä loppunut BONESin 25-jaksoinen originaaliprojekti - ohjaajalta joka on aiemmin ollut jostain syystä niin Sailor Moonin kuin Soul Eaterinkin ohjaksissa. Alunperin ensisilmäyksellä juoniseloste vaikutti sekavalta eikä oma kiinnostukseni ollut huipussaan muutenkaan kun en mikään mechojen ja sci-fin ylin ystävä ole. Todistiko sarjan alku ennakkoluuloni vääriksi?
... Miten sen nyt ottaa. Katsoin koko sarjan läpi lähinnä siinä toivossa, että tapahtumat alkaisivat jossain välissä tehdä jotain järkeä. Kun luopui viikottaisesta rytmistä ja katsoi useamman jakson samaan syssyyn niin jonkinlaista selkoa alkoi saadakin, mutta loppujenlopuksi........ Mitä siitä juonen perusideasta itselle jäi käteen oli lähinnä, että eräänä päivänä tapahtumapaikkana toimivalle saarelle tupsahtaa Takuto-niminen poika, jolla on kyky ohjata Tauburn-nimistä "cybody"-mecharobottia ja KIRABOSHI \/,, -ryhmä (jonka jäsenet ovat todellisuudessa Takuton, Wakon ja Sugatan koulukavereita) sitten yrittää voittaa Tauburnin omilla mechoillaan ja samalla jahtaa saaren suojelusmikotyttöjä. Siitä, miksi Takuto sinne saarelle tuli, miksi juuri Takutolla on ah-niin-voittamaton Tauburn, mitä cybodyt ja "zero jikan"-ulottuvuus oikeastaan ovat, mikä mikojen rooli on ja miksi Kiraboshi tekee mitä aina tekeekään (ja miksi melkein kaikki sivuhahmot kuuluvat siihen + tajusiko Takuto missään vaiheessa pahiksien olevan koulututtujaan), meikäläisellä ei ole sitten pienintäkään hajua (tai muistikuvaa jos joidenkin näistä asioista oli tarkoitus olla ihan itsestäänselviä). Lisäksi myöhemmin mukaan tuli vähän jotain Kiraboshin Reijiin eli Takuton isään liittyvää subplottia josta tajusin vielä vähemmän mitään. Toisin sanoen juonen - joka sinänsäkin on jo aika kehno - toteutuksessa on kauniisti ilmaistuna iso määrä aukkoja. Kun ei loppujenlopuksi edes päähenkilön tekemisistä paljoakaan ymmärrä niin sarjassa on jo jotain kriittistä vikaa. En tiedä mikä siinä on niin vaikea kulkea jotain kultaista keskitietä edes sen vertaa että minunlaiseni vähän hitaanpuoleisemmat ja monimutkaiseen scifiin tottumattomatkin pysyvät kärryillä. (Eikä se pelkästään näistä seikoista taida kiinni olla kun eivät meidän porukasta scifiorientoituneemmatkaan tätä tajunneet) Alkuun näitä asioita pystyi katsomaan lähes mukisematta läpi sormien, se kun on ihan normaalia että juoni alkaa keriytyä kokoon vasta myöhemmässä vaiheessa. Mitä pitemmälle sarja eteni, sitä enemmän alkoi näyttää ettei mitään selkeytystä tosiaankaan ole tulossa. Lähes jokainen jakso kulki "bad guy of the week" -kaavalla niin, että uusia Kiraboshi-jäseniä vain esiteltiin jatkuvasti lisää selittämättä organisaatiosta mitään sen sivistävämpää (ainakaan selkokielellä). Miko-tyttöjen esittelyt saatiin sovitettua sarjaan huomattavasti paremmin ja he olivatkin yksi niistä harvoista asioista, joiden seuraamisesta nautin tässä sillisalaatissa. Myös monikulmaista rakkausdraamaa yritettiin päähenkilöiden välille kehitellä, mutta se jäi melkoiseksi sotkuksi lopulta. En ole edes ihan varma keneen mikäkin hahmo oli ihastunut.
Tästä aasinsiltaa pitkin sitten niihin. Star Driverissa hahmoja on Paljon. Olen melko varma etten edes muista niistä puoliakaan enää.
Pääkolmikko on kaiketi omaksi edukseen ihan suhteellisen mieleenpainuvia. Eeppisissä vuosittaisissa Oryzae-awardeissamme viime vuoden säihkyvimmän bishin palkinnon voittanut Takuto on ensinnäkin pääsyy sille, miksi jatkoin tätä animea ylipäätään ensimmäisestä jaksosta eteenpäin. Päähenkilönä Takuto on sekoitus sekä perinteistä dorkamaisuutta, kaikkien ihailemaa Prinssi Rohkea -tyyliä kuin jotain salaperäisempääkin. Takuton kohdalla juonen sekavuus oli mahdollisesti eduksikin, onhan pääpoikaa huomattavasti mielenkiintoisempaa seurata kun se ei ole ihan rautalangasta väännetty itsestäänselvä paska. Loput hahmoista ovatkin sitten lähinnä Kiraboshin jäseniä joista osa on värikkäitä ja hauskojakin hahmoja, osa taas niin helvetin epäselviä ja kiinnostusta herättämättömiä. Useimmiten jätin pahikset vain vetämään tl;dr -sepostuksiaan ihan keskenään koska ne ovat niin saatanan pitkiä ja tylsiä ja täynnä turhaa jargonia jumalauta. Jos joku ei sitä jo tiennyt niin en ylipäätään perusta sarjoista joissa hahmot istuvat puhumassa aivan vitun liikaa kaikkea turhaa epäselvää sontaa. Sillä on kaiketi tarkoitus luoda jotain tunnelmaa ja pitää sarja tarpeeksi MATURENA ja MONIMUTKAISENA tai jotain en minä jumalauta tiedä edes. Mieleenpainuvia persoonallisuuksia olivat esimerkiksi vihreätukkainen 65-vuotiaan rikkaan patun nainut Kanako. Ja niin kuin jo mainitsin, saaren suojelusmikot olivat sarjan parasta antia, etenkin Mizuno "kaksoissiskonsa" Marinon kanssa. En aio esitellä kaikkia miljoonia hahmoja koska se olisi tylsää enkä muista suurinta osaa kuitenkaan tarpeksi tarkasti. Satun vielä olemaan sellainen että jos hahmokasti ei tunnu omalta ja siihen ei synny jonkinlaista henkilökohtaista kiintymystä, koko sarja ei tunnu paljoa miltään vaikka näyttäisi kuinka hyvältä. Joka tapauksessa pääkolmikko on, no, pääkolmikkona ihan kelpo, kun taas vähän liiankin usein koko show'n varastavat pahikset aiheuttivat useimmiten vain päänsärkyä. Etenkin kun...
... heidän designinsa ovat aivan kamalaa kuraa. Oikeasti, kuka sokea apina kiraboshilaisten vaatteet on piirtäneet. Kaiken huippu olivat viimeisenä(muistaakseni) esitelty lesbokaksikko sekä Sugatan vatsalihastenesittelyriikinkukkokledju. En välillä kestänyt edes katsoa ruutua kyseisten ollessa esillä. Jos tämän kriittisen miinuspuolen ignoroi niin Star Driver on kuitenkin ihan komea ilmestys. Värien käyttö on monipuolista ja piristävää, animaatio on studion taattua laatua etenkin massiivisen hienoissa cybody-tappeluissa, taustat ovat upeita ja, mikä tärkeintä, Takuton Ginga Bishounen -design on ihan helvetin fabulous. Tyyli jolla hahmot on piirretty apinoi mahdollisesti hieman Code Geassia nuudelianatomiaa ja kaikkea myöten, mutta sarjoissa on niin paljon yhtäläisyyksiä muutenkin että se on ihan ovela toteutus. Olen kiitollinen sateenkaarihiuksista jo ihan hahmontunnistus/muistamisteknisistä syistä. Mechat myös ovat 2D joka tuntuu nykypäivänä olevan animestudioilta ihan kunniakas aikaansaannos. Animaatiopuolen ainoa ongelma on sen kierrätys lähes jokaisessa jaksossa. Alkuun pätkä jossa Takuto tekee henshininsä ja posettaa Tauburnin kanssa oli komiata katsottavaa, mutta kun sitä on viisitoista kertaa putkeen tuijottanut (eikä se ole mikään ihan lyhytkään pätkä) niin alkaa pikkuhiljaa kaivata vaihtelua samaan kaavaan. En tiedä onko sen tarkoitus olla osaksi koominen referenssi mahou shoujo -sarjoihin joissa joka viikko näytetään samat henshin-animaatiopätkät, mutta vaikka olisikin niin ei se loppujenlopuksi oikein istu näyttäviin mechataisteluihin ja sarjan yleiseen fiilikseen. Voisi myös mainita että koulupukujen kravatteihin on valittu sangen häiritsevä design
Täytyy nyt myöntää etten soundtrackista muista yhtään mitään. Säveltäjä on kuitenkin sama kuin muunmuassa Haruhissa ja Bakemonogatarissa joten luultavasti se on ihan hyvää settiä. Itse vain unohdan sarjojen taustamusiikit ihan saman tien jos en vaivaudu oikein lataamaan koneelle koko OSTia. (mikä piratismi?) Itselleni mieleenpainuvampia olivat mikojen laulamat insert songit, jotka soivat suunnilleen joka jakson kliimaksikohtauksissa ja jäivät varmaan yhdeksi(... tai neljäksi) koko sarjan mieleenpainuvimmista asioista. No, ainakin Monochrome. Seiyuukasti on tähtiä täynnä (hyvä pun minä!!!!) alkaen Mamoru Miyanosta Takutona. Jun Fukuyamasta en pidä sugatamaisissa rooleissa joissa hän vääntää väkisin miehisempää ääntä alarekisterillään ja Wakon näyttelijä taas on vasta pari vuotta sitten läpimurtonsa tehnyt Saori Hayami (tämänhetkisissä sarjoissa KamiNomin Haqua ja AnoHanan Tsuruko) josta meikäläisellä ei mitään ihmeempää mielipidettä ole. Miyano istuu tottakai hömppäbisheiksi parhaiten kaikista, mutta Takuto oli silti ehkä hieman yllätyksetön ja tylsä roolisuoritus. Ajattelen aina että periaatteessa suosittuja lemppareita on mukava kuulla päärooleissa, mutta toisaalta olisi kiva kuulla joko uuttakin talenttia välillä, tai sitten päästä kuulemaan vanhoista suosikeista jonkinlaisia uusia puolia (tätä Miyano tarjoilee paremmin tällä hetkellä Steins;Gatessa).
Molempia on kaksi kappaletta, ensimmäiset Aqua Timezin "Gravity ∅" ja 9ninen "Cross Over" jaksoissa 1-13. En osaa kummastakaan sanoa muuta kuin että ne ovat "ihan kivoja". Opening on visuaalisesti ihan hauskan värikäs liukukuva jossa Takuto vaan juoksee homosti ja ending on Takuto-Wako-Sugata -OT3:a sellaisena kuin toivoin heidän varsinaisissa jaksoissakin olevan (joka ei ihan toteutunut).... Oikeastaan kumpikin video antaa sarjasta ihan muunlaisen kuvan kuin se oikeasti onkaan. Musiikki nyt on tuollaista tyypillistä iloista poprokkia. Toinen setti on 9ninen "Shining Star" ja SCANDALin "Pride" lopuissa jaksoissa. Shining Starin video alkaa samantyylisesti kuin Gravityn mutta päätyy sitten esittelemään hahmoja ja muuta sensellaista ja on tavanomaisempi kaikin puolin. No enpä muista kyllä katsoinko tota endingiä kertaakaan kokonaan joten ei sen enempää sanottavaa siitä. Noi biisitkin kuulostaa ihan samalta Joo eli siis tuota noin......... Kokonaisuudessaan aika tylsiä tunnareita, mutta ensimmäisisissä on jotenkin enemmän fiilistä. Mechasarjoille epätyypillisesti suurin osa kappaleista on naisten esittämiä iloisia rallatuksia joista kyllä puuttuu kaikki genreuskollinen mahtipontisuus ja dramaattisuus. Ehkä se kertoo jotain koko sarjasta ylipäätään.
Aluksi paskottiin sateenkaaria ja sitten alkoi hymy hyytyä. Lokeroituu sarjoihin jotka alkavat hitaanpuoleisesti, puolessavälissä pääsevät vauhtiin, ja loppua kohden taas lässähtävät uskomattomaksi sekasorroksi ja jäävät jollakin tapaa vaikuttamaan staffin inside-vitsiltä. Star Driver on omituinen yhdistelmä mecharäiskintää, feminiinisiä elementtejä, draamaa ja rumia fanservice-pukuja. Se ei ole tieteellinen eikä oikein mitään oikeaa avaruusjuttuakaan (zero jikanin avaruusmaiset taustat vain huijaavat) vaan ehkä ennemminkin fantasiaa kuin sci-fiä. Se ei myöskään ole Code Geassin tapaan yhteiskuntaan ja sotaan liittyvä vaan yhteen pikku saareen keskittyvä spektaakkeli. Sarjan puolustukseksi voisi sanoa sen olevan ihan mukiinmenevän originelli, mutta eri asia sitten, onko se katsomisen arvoinen. Rehellisesti sanottuna, en minä vaan tiedä. Jaksoja olisi voinut olla puolet vähemmän, sillä yli puolet ajasta tosiaan menee viikon hahmo -tyyliseen paskaan, joka kuitenkin jollain tapaa kuljettaa myös epäselvää juonta eteenpäin. Siitä juonesta tai sarjan teemoista ei saa paljon mitään irti, niin että suosittelisin lähinnä katsomaan, jos ensimmäisten jaksojen perusteella kokee hahmot erityisen kiinnostaviksi. Itse luultavasti porskuttelin tämän läpi Takuton ja veikeän tyylin voimin. Harmillinen on se seikka, että Star Driverilla ON mahkuja jäädä jonkinlaiseksi klassikoksi, mutta itse pidin huomattavasti enemmän saman vuoden toisesta Bones-mechasarjasta, nimittäin Heromanista. Mutta Heromanille jäi lähinnä aliarvioidun vitsin maine. :'( Nallekarkit ei mene ikinä tasan. Sarjan viimeisen jakson loppuhuipennusta on kehuttu siellä sun täällä mutta voin suoraan myöntää etten itse edes oikein seurannut sitä eikä se jättänyt ihmeempää vaikutusta, lol... Ehkä jos olisin keskittynytkin niin sitten, khm. No, kuten sanoin, mecharäiskintä ei oikein ole meikäläiselle.
Plussat:
Miinukset: |
